 |
||
|
|
Linnat
Vielä ennen 2. Maailman sotaa von Veltheim-suku omisti 21 sukutilaa. Niistä suurin osa jäi sodan jälkeen DDR:n puolelle. Osan vanhoista omistuksistaan suku on saanut takaisin, osan he ovat saaneet ostaa takaisin, osasta on maat vuokrattu viljelyä varten, mutta hyvin moneen paikkaan ei suvulla ole enää mitään oikeuksia. Monimutkainen palautuslaki ei ole ollut suvulle suosiollinen. Lukemattomia ovat olleet ne paikat jotka ovat kuuluneet suvulle vuosisatojen aikana. Kun olen kulkenut Jobstin kyydissä niin harvapa se kylä jossa Jobst ei ole kättään nostanut ja osoittanut jonkin talon joskus kuuluneen heille. Sukuvaakunoita on kymmenissä kirkoissa, jokaisen linnan vieressä on tietysti oma kirkko, mutta muitakin he ovat rakennuttaneet. Veltheimien vaakunoita tiedetään olevan mm. Ruotsissa, Unkarissa, Italiassa ja Vatikaanissa. Veltheimsburgin linna
Veltheimsburgin linna kylässä Veltheim/Ohe (valkoinen haara) on suvun vanhin kantatila. Ensimmäinen linna rakennettiin v. 1196. 1432 Brauschweigilaiset tuhosivat linnan ja 1494 Curdt von Veltheim myi sen rauniot von Honrodt-suvulle. 1577 von H:t rakennuttivat nykyisen harmaan kivilinnan, Wasserschlossin eli vesilinnan, ikivanhoille perustuksille. 1832 linna siirtyi jälleen Veltheimin suvun omistukseen jolloin Jobst von V:n isoisänisä Wilhelm osti sen hartaan toiveensa mukaisesti takaisin. Linnan nykyinen isäntä on Jobstin veljenpoika Alexander von V. synt. 1960. Destedtin linna
Destedtin linna on kuulunut vuodesta 1306 suvulle (valkoinen haara). Vanha linna paloi v. 1430. Linnanherra oli saanut vihiä, että vihollinen on tulossa valtaamaan linnan ja hänpä ajatteli ettei anna linnaansa suosiolla ja tuikkasi sen tuleen. Linna paloi maan tasalle ja sen jälkeen tuli tieto, että hälytys oli ollut väärä, vihollinen oli löytänyt paremmat apajat ja muuttanut suuntaa! Nykyinen linnarakennus on n. 350-vuotias. Destedt on suurtila, hehtaareja yli 1000, josta ½ metsää ja ½ viljeltyä. Ennen sotaa maata oli tuplasti, mutta itäisestä Saksasta tulleille pakolaisille annettiin maata niin kuin meilläkin siirtokarjalaisille ja siten myös Destedt pieneni. Linnan puistossa on 60-70-luvuilla järjestetty suuria ratsastuskilpailuja ja puisto on myös valtakunnallisesti tunnettu eksoottisista puistaan joita kasvitieteilijä sukulainen sinne aikoinaan istutti. Linnan puistossa on tiettävästi Saksan vanhin Gingko-puu eli neidonhiuspuu jolla on ikää 120 vuotta. Ostraun linna Ostraun linna Halle an der Saalessa Leipzigin lähellä rakennettiin 1713, se on ehkä kaikkein mahtavin suvun linnoista (musta haara). Ostraun myöhäisbarokki linnan viimeinen isäntä oli maailmankansalainen, kustantaja, tutkija, taidekauppias ja suuri humanisti Hans Hasso von Veltheim (1885-1953). Tämän laajasti maailmaa matkustelleen Aasian ja Lähi-idän tuntijan ystävä ja tuttava piiriin kuului mm. Rudolf Steiner, Rainer Maria Rilke, Mahatma Gandhi ja Saksan viimeinen keisari Wilhelm II. Hans Hasso pakeni linnastaan marraskuussa 1945 ja se menetettiin Itä-Saksalle. Putbusin linna Putbusin linna Rügenin saarella oli niinikään mahtava, se tuhottiin maailmansodassa täysin ja jäljellä ovat vain rauniot ja linnan puisto, Rügenin saari kuului DDR:lle, (musta haara) Isäntänä Putbusissa oli Veltheimien ruhtinashaara joka käytti arvonimeä Fürst und Herr zu Putbus (ruhtinas ja herra). Vuoden 1989 sukujuhlissa tapasin, Belgiassa asuvan, Hänen Korkeutensa Franz zu Putbusin ja v. 1999 juhlissa olivat paikalla ruhtinaan sisaret Sabine ja Leonore. Linna ja Veltheimin nimi periytyi useassa sukupolvessa tytärten kautta jolloin tuleva vävy velvoitettiin ottamaan vaimonsa sukunimi – edistyksellistä väkeä! Bartenslebenin barokkilinna
Jobstin 92-huoneinen kotilinna Bartenslebenin barokkilinna jäi vain vaivaiset 10 km väärälle puolelle (valkoinen haara). Vanhoissa kuvissa sen voi nähdä olleen kauniisti valkoiseksi kalkittu, Itä-Saksan aikaan linnasta vähät välitettiin, se toimi mm. vankilamielisairaalana ja vanhainkotina. Hirvittävät rautaportaat kiertävät sen harmaita, likaisia kupeita ja joka ikisessä ikkunassa on kalterit. Vuonna 1992 Jobst poikineen olisi saanut ostaa kotilinnansa takaisin 15 milj. Suomen markalla, mutta he tulivat siihen tulokseen että kauppa ei olisi kannattava, sillä saneeraus nielisi muodottomasti rahaa eikä rakennus kuitenkaan tuottaisi mitään. Niinpä poika Nikolaus teki pitkällä tähtäyksellä tuottavamman kaupan ja osti 700 h linnan metsää. Siellä he intohimoiset metsästäjät, isä Jobst ja pojat, jahtaavat nyt viikonloppuisin villisikoja. Wolfsburgin renessanssilinna Wolfsburgin renessanssilinnakin on aikojen saatossa kuulunut Veltheimeille. Eräällä paronilla oli monta poikaa jotka kaikki kaatuivat taistelussa ja ainoa tytär nai 1600-l. von Schulenburgin jolloin omistajasuku vaihtui. Hitler yritti kovasti pakkolunastaa linnaa von Schulenburgeilta, mutta he pitivät rohkeasti pintansa eivätkä suostuneet. Nykyisin linna kylläkin kuuluu valtiolle ja toimiin museona. Sisäpihalla on kiveen hakattuina Veltheim-suvun vaakunoita. Huhtikuussa 2002 |
|
 |
||
